Tinnu.net

Son muuten kumma juttu, miten vähän sitä arvostaa omia saavutuksiaan ja tekemisiään. Helpompi on sättiä itseään tekemättä jättämisistä, roikkuvista asioista ja saamattomuudesta. Esimerkiksi mun maisteriopinnot: oon ollut kiukus itselleni siitä, etten tee niitä tarpeeksi tehokkasti ja annettujen aikataulujen rajoissa.

Siis mitävittua?!

Ensinnäkin, mulla on jo korkeakoulututkinto, hum. kand., eikä mun elantoni kannalta tarvitsisi tehdä yhtään enempää. Vaan olenpahan päättänyt, että teen maisterin loppuun työn ohella ja pidän sitten elintasoni eli työmääräni riittävän matalana, jotta kuvio on mahdollinen. Täysin oma valinta. Se, että joku oikeasti viitsii tehdä opintoja yhtään enempää kuin on pakko, työn ohella, elintasostaan tinkien, on saakeli NIIIIN hatunnoston arvoinen asia, ettei tosikaan! Erittäin harvassa ovat omassa tuttavapiirissä ne, jotka tämän tien ovat valinneet — suurin osa painaa täysillä töitä, saa hervotonta liksaa ja nauttii elämästä, eikä takuulla malta enää myöhemmässä vaiheessa täydentää opintojensa puuttuvia osia täyspäiväisen työn ansiosta saavutettujen asioiden kustannuksella.

Niin että ollaanpas itselle nyt vähän armollisempia, kyllä marraskuun ankeus riittää ihan ilman kurjuuden maksimointejakin.

(Tosin se, että haluaa nostaa elintasoaan tietyillä hankinnoilla HETINYT ja samalla tehdä maisteria, harrastaa vapaa-ajanviettoa sekä pysyä järjissään, on jo toisen asteen yhtälö. Itsensä alituinen ruoskiminen ja saavutusten mitätöiminen on lähestymistapana silti hedelmätön; josko vaikka vähän järjestelisi Tai ihan vaan ryhtyisi pelottomasti tuumasta toimeen ja katsoisi rauhallisesti kuinka käy.)

Kipiäksi tullut, joku syyspöpö vissiin jyllää pääkopassa. Oireet ovat outoja: iloisuutta, tarmoa, yleistä tehokkuutta. Onko sitä liikkeellä vai pitäisikö olla huolissaan? Vai onko mun onnellisuuslamppu tosiaan näin toimiva?

Palautin koulutyön etuajassa, mitä ei ole tapahtunut ehkä koskaan ennen. Palautin kaksi työtyötä lähes viikon etuajassa, kun tartuin toimeen heti ja hoidin oitis pois päiviltä, eikä tehokkaaseen työskentelyyn näin ollen tarvittu viimetippaa. Yhden työn lupasin tiukalla aikataululla perjantaiksi, mutta se oli valmis torstaina, yhden ison uskalsin ottaa vastaan, koska aiemmat ovat yllättävän hyvällä mallilla. Siis näinhän sen pitäisi mennäkin, ja kyl maar on hyvä mieli kun se menee!

Muttamutta, on asioita, jotka eivät ole palautuskunnossa; melkein, mutta ei aivan. Tuntuu olevan hankalaa löytää tarvittava aika ja tarmo siihen, minkä kerran jo jätti taakseen syystä äx. Ja kerpele, kun KAIKKI riippuu siitä, sillä Minä Itse en anna tiettyjen asioiden tapahtua ennen kuin tietyt asiat on hoidettu huspois päivävuosijärjestyksestä.

Olisi yksi kiva kotiehdokas kiikarissa, vaan enpä ole antanut itseni tehdä tarjousta, yllä mainitusta syystä. Olisi yksi kiva heppanen (edelleen) kiikarissa, vaan enpä ole antanut itseni tehdä asian suhteen mitään, juurikin tuosta yllävitunmainitusta syystä. TIEDÄN, että kyseiset asiat olisivat järjestettävissä, mutta en vaan halua antaa itselleni lupaa ennen kuin vanhat asiat on hoidettu olemasta olemassa.

Olenko itselleni liian vaativa vai varsin kohtuullisen jämpti? Mielestäni ehdottomasti jälkimmäistä. Löysät pois vaan, kun kerta varaa on! Asiat järjestyvät kyllä, mutta pitäähän ne ansaitakin ensin.

“Jos maitua haluat, älä orota, jotta lehemä koputtaa ovelle.”

Viikonlopun häämöttäessä työntäyteisen näköisenä päätin, että pyhitän itselleni ihan omaa aikaa, ja niinpä oikein miettimällä mietin, mitä kivaa tekisin itse itseni kanssa (ja lainakoiran kanssa) kaikkien velvollisuusasioiden lomassa. Ja kas, kaikkea pientä mukavaa on tullut touhattua — lisäksi koulu- ja työjutut on edenneet ihan ohimennen. En pitänyt kuluneella viikolla ainuttakaan vapaapäivää, mutta silti olo on rentoutunut.

Ensi viikkoa varten on oltava hyvin valmistautunut, sillä laatuaika jää pakosta vähemmälle. Toivotaan, että kaikki menee niin kuin pitää ja selviän ansaittuun viikonlopunviettoon hyvillä mielin.

Itse asiassa, samoillessani lainakoiran kanssa turkulaisessa tihkusateessa silmälasien ruudut pisaroilla kekkasin, että asiathan menevät AINA niin kuin niiden pitääkin, vaikka ne menisivät kuinka. Viime aikoina on tullut pyöriteltyä pienen ihmisen näkökulmasta isoja asioita vähän turhankin suurella intensiteetillä, mutta tämä sadekelin oivallus vapautti mielestä paljon resursseja. Aika kevyt olo, kun luopuu turhasta haluamisesta ja antaa ajan näyttää kuinka käy. Hyvin käy kumminkin.

Ihan hilliön nakkihimo ollut jo tovin. Viikossa on tullut tuhottua jo kaksi pakettia nakkeja eri muodoissaan. Kiitos Atrialle uudenlaisesta uudelleen suljettavasta pakkauksesta!

Toimin parhaiten, kun tekemistä on paljon. Työskentelen tehokkaimmin aamulla unenpöpperössä kahvikuppi kädessä sekä illalla myöhään, kun telkkarista ei tule mitään (mitä en kuitenkaan edes katso), kun kaikki muut ovat nukkumassa ja kun motivaattorina toimii lupaus päästä nukkumaan heti, kun nukuttaa niin, etteivät silmät pysy auki. Poikkeuksena ovat yöt, jolloin jotakin on oltava aamuksi valmiina ja taas on päätetty hyödyntää viimetippa. Mieluiten teen hommat kuitenkin päiväsaikaan, jotta illat jää vapaiksi harrastamiselle ja yöt saa nukkua, kuten normaali-ihmisetkin.

Kun haluan keskittyä johonkin, minimoin ulkoiset häiriötekijät: pidän telkkarin kiinni ja radion vaiti, jätän ylimääräiset nettisivut avaamatta ja säädän puhelimen äänettömälle. Asiakkaat tietävät, että olen sähköpostin päässä kiireisiäkin toimeksiantoja varten - ne lävähtävät naamalle välittömästi - mutta puhelimella sen sijaan on melko turha yrittää. Lounastan, jos se sopii johonkin rakoon sujuvasti. Jos ei, keitän kahvit ja syön myöhemmin, ehtiihän sitä hommien jälkeenkin.

Ja valmista tulee! Hyvin harvoin etuajassa, mutta aina sovitusti.

Asiakkaalta puolestaan odotan kuittausviestin ja mahdollisiin lisätietopyyntöihin vastaamisen lisäksi, että hän kunnioittaa laskujeni eräpäiviä. Isommat tahot pitävät niistä kiinni, ongelmia on ollut vain pienten toimijoiden kanssa, niidenkin vähänlaisesti. Mitään eroa en ole havainnut ulkomaisten ja kotimaisten asiakkaiden välillä, paitsi toivomissaan maksuajoissa: Etelä-Euroopassa haluaisivat jopa kolme (3) kuukautta maksuaikaa, Keski-Euroopassa kuukauden, Suomessa vaihtelevasti 2 viikosta kuukauteen. Ehei, en ole antanut kolmea kuukautta kenellekään; kyllä maksujen pitää hoitua viimeistään kuukauden sisällä laskutuskuukauden lopusta, eräpäivään mennessä. Perintäpalveluja ei ole tarvinnut (vielä) käyttää.

Vaikka olen töiden kanssa täsmällinen ja jämpti, miksi en kykene soveltamaan samaa koulutöihin? Tottumuksesta kenties, eihän niiden eteen koskaan ole mitään tehty, ei ainakaan ajoissa, ja niiden roikottaminen dediksien yli aiheuttaa äärimmäisen harvoin minkäänlaisia seuraamuksia. Koulutöiden kanssa annetaan AINA liikaa löysäilyvaraa! Mukavuudenhaluiselle, perseellepotkittavalle, kannustusta kaipaavalle ja (aiheellisestakin mutta tahdittomasti annetusta) kritiikistä lannistuvalle tyypille se ei sovi.

“Asialliset hommat hoidetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat.”

Yleensä nukahdan, ennen kuin pää kerkiää tyynylle. Kuitenkin aina joskus - hyvin harvoin kylläkin - knuppi jää raksuttamaan juttuja, lähinnä listaamaan muistettavia asioita. Siinähän sitten pyöritään ja laskeskellaan sinne tänne sinkoilevia lampaita.

Tällä kertaa mielessä oli talvirenkaiden hankkiminen ja vaihto, verkkokurssin suorittaminen, töiden epätasaisuus, äiti-tytär-reissulla aikaansaatu hervoton visalasku, hevosettomuus, koiranhoito, etäsuhteen ajoittainen vittumaisuus (lähinnä se etä-osuus ottaa välillä aivoon), tuleva kaamos ja kylmyys, siirrettävä bisneslounas, lähestyvät vuosijuhlat, loppuun luettu kirja (Paulo Coelho: The Zahir), paluu Turkuun (joka aiheuttaa aina parin päivän sopeutumisen itsekseen ja hissukseen, joten paluu tulisi hoitaa niin, että viikonloppuna vuosijuhlissa olisi jo sosiaalinen olo), äänestyspäivä (vihreää vai punaista?), gradu, löystyminen, kuntosali, juoksu, jooga, hepostelu, vapaa-aika ja sen riittäminen, työaika ja tehokkuus, lukeminen, kirjoittaminen, kaverit, joille on liian vähän aikaa, oma aika, jota haluan itse säädellä enkä olla muiden pompotettavana (enkä olekaan, mutta jotkut luulevat voivansa ohjailla muita, ja se niiden sokeus on rasittavaa), yrityksen kirjanpito, oma taloudellinen tilanne, kiukuttelevat naiset, pakkososiaalisuus, terveys, matkailu, kateus, onnellisuus, zen…

Nousin sängystä, listasin kaikki mieleen tulleet asiat konkreettiseksi luetteloksi, avasin uuden luettavan kirjan ja sammuin, ennen kuin sivuakaan oli luettu.