NP: Pet Shop Boys - London
Villestä ei ole kuulunut mitään eilisen iltapäivän jälkeen. Silloin hän oli jonottamassa kohtalotovereidensa kanssa. Luulenpa, että hänellä on ollut viimeisen vuorokauden aikana niin hienoa ja jännittävää, ettei mikään ihme, ettei kerkeä ajatella muuta. Löysin sentään pari kuvaa, eli hengissä on, ainakin ollut. Voin vain kuvitella, mllainen tunnelma Regent Streetillä on mahtanut olla! Webissä on paljonpaljon juttua ja kuvia. Googlettakaa.
Huomenna on The Suuri Päivä, jolloin tapaamme pitkästä aikaa. Vielä vuorokausi aikaa kaunistautua 
Edit [klo 18.35]: Sain tekstarin. Juu hengissä on ja kivaa oli
Nyt katkes kanan lento: jospa kokeilisi olla loppupäivän oikein übertehokas? Ja peräti huomisenkin?? Näyttäisi taas itselleen, mistä kana pissii.
Piupiu.
Villeltä tuli viesti, että hän on Brittilandiassa, mutta majapaikkaan on vielä tunnin-parin matka. Ainakin on siis laskeutunut turvallisesti tukevammalle maaperälle.
Matkakuume kasvaa: tähän mennessä en oikein ole tajunnutkaan, että pääsen taas reissaamaan, sillä kaikki ajatukset ovat olleet Villen saapumisessa. Torreviejasta löytyi googlettamalla monenlaista kiinnostavaa tietoa, kuten tämä:
The Autumn - from October to December - is the very mild season with temperatures ranging from 21 to 27 degrees.
Ei muuten haittaa ollenkaan! Täällä alkaakin jo olla turhan kylmä.
Voivoi. Tylsää. Ei huvita oikein mikään, koulu nyt vähiten. En halua ajatellakaan opintoja ja niiden roikkuvien asioiden hoitamista, kun se kaikki on niin typerää ja ahdistusta aiheuttavaa. Tänään en mennyt ollenkaan. Kauhean viisasta, sillä Espanjan reissu aiheuttaa poissaoloja joka tapauksessa. Ääh. Miksi ihmisellä pitää olla typeriä velvollisuuksia, miksei ne voisi olla aina kivoja velvollisuuksia, joita tekisi mielellään? Ehkä siksi, että sitten ne eivät ehkä tuntuisi velvollisuuksilta. Ja arjenhan kuuluu olla kärsimystä ja raskaiden taakkojen retuuttamista, niinhän se oli?
En usko.
Tuttavapiirissä, niin täällä kuin Suomessa, ihmissuhdekiemuroidaan tällä hetkellä oikein urakalla: jätetään, palataan yhteen, petetään, kaukosuhteillaan, kinutaan eksiä takaisin, pannaan kaikkia, ei osata päättää mitä ja ketä halutaan, mennään naimisiin, synnytetään rakkauslapsia, löydetään uusia tyttö- ja poikaystäviä, sekoillaan kolmenkympinkriisissä, heitellään kihlasormuksia seiniin ja hypitään sinne itsekin, jne, keksi itse lisää. Lieneekö vuodenajan vaikutusta. Ei käy kateeksi moisia sekoilijoita. Minäpäs olen kerrankin onnellinen ja tyytyväinen.
Kultu tulee ihan kohta, enää neljä yötä. Toivottavasti matkansa Turusta TaNpereen kautta Lontooseen menee mutkattomasti.
Jotta saataisiin tuohon Hevostelu-kategoriaankin jotakin, täytynnee sanaista pari sanaa sunnuntaisesta heppatapahtumasta.
Salon du Cheval de Montpellier on jokavuotinen, viisipäiväinen hevostapahtuma täällä rakkaassa kotikaupungissani. Ohjelmassa on este- ja koulukilpailuluokkia, ponikisoja, western-kisoja, näytöksiä, rotuesittelyjä, talutusratsastusta, ynnä muuta kiinnostavaa, höystettynä suurensuurella expo-alueella, josta voi ostaa mitä vain sekä hevoselle että hevosihmiselle - jopa hevosen - ja josta saa tietoa alueen hevosharrastus- ja lomailumahdollisuuksista.
Hevosia oli alueella satoja. Ne oli jaoteltu eri käytäville pääasiassa rodun tai käyttötarkoituksen mukaan. Kaikkia pääsi rapsuttelemaan ja taputtelemaan karsinoiden kalterien välistä, ja kyllä totta vieköön ihmiset sitten rapsuttelivatkin! Heppa-parat: mahtoi olla stressaavaa, kun sadat kädet lääppivät taukoamatta… Aika harva niistä enää jaksoikaan olla kiinnostunut, tai edes esittää kiinnostunutta, vaan kyllä siellä jo hammasrivistöä esiteltiin niille typerille kupeidenkutittelijoille, jotka eivät ymmärtäneet, vaikka hevo kuinka osoitti, että haluaa olla rauhassa.
Toinen silmäänpistävä pointti oli, että niin orit, tammat ja varsat kuin yleisö pikkutenavineen, lastenvaunuineen, koirineen ja kävelykeppimummuineen olivat kaikki sikinsokin samassa tilassa. Suomessa olisi mitä todennäköisimmin turvallisuussyistä eristetty hevosten ja niiden hoitajien alue yleisöalueesta (kuin myös tietysti tupakoijat tupakoimattomista). Vaan näin täällä. Mitäs jos joku niistä edestakaisin kuljeteltavista espanjalaisista siitosorheista olisi päättänyt aikansa kuluksi hieman heilutella etukavioitaan ilmassa? Tai tamma monottaa ohikulkevaa ruunaherraa, mutta väliin olisikin eksynyt mammanpikkufifi taikka joku juokseva ipana..? None of my business, tulipa vaan mieleen. Sulassa sovussa siellä kaikki kuitenkin käyskentelivät tungoksesta huolimatta, joten ehkäpä suomalainen taas ylihuolehtii.
Yhden päivän opiskelijalippu maksoi vaivaiset seitsemän euroa, joten kyllä kannatti. Nähtävää olisi riittänyt useammallekin päivälle, mutta minulla iski nälkä ja väsymys jo neljän tunnin kiertelyn jälkeen. Ja jälleen kerran saaatoin vain todeta, että hevoset ovat mun juttu, ja vielä minä sellaisen oman hienon koulukopottimen ostan. Vaan asia kerrallaan!
