Tinnu.net

Eilinen merkkipäivämme aiheutti monenlaisia fiiliksiä ja mietteitä. Yömmällä kävimme pitkän, avoimen keskustelun, minkä ansiosta ymmärrän taas hieman paremmin. Näen selviä yhteyksiä kaikkien niiden asioiden välillä, joita en ole aiemmin osannut tulkita.

Hän on minulle tärkeä.

Se oli erittäin hyvä keskustelu.

Sain eilen television! Olin miettinyt moisen tarpeellisuutta jo tovin, mutten oikein innostunut ajatuksesta ostaa sellainen omaksi ja lähtiessä sitten hankkiutua siitä eroon - eihän sitä nyt Suomeen olisi roudannut. Vaan sainpa selville, että residenssi on ryhtynyt vuokraamaan telkkareita meille asukkaille, ja enää kaksi oli jäljellä käydessäni eilen utelemassa. Otin toisen sen enempiä kyselemättä.

Vaan mitä ihminen telkkarilla - eikö sitä voi tuijottaa laiskana sitten kotonakin? Ensin toki ajattelin, että telkkariton elämä on mukavaa, voinhan keskittyä lukemiseen, kirjoittamiseen, koulutöihin, ynnä muuhun pieneen puuhasteluun ruudun tuijottamisen sijaan. Vaan tosiasiassa en ole yhtään sen produktiivisempi ilman töllöäkään, tulihan se jo syksyllä nähtyä. Harmilliseksi oli osoittautunut myös se, etten tiennyt maailmanmenosta tällä Euroopan kolkalla yhtikäs mitään; olin lueskellut vain Hesarin tuoreita, eikä siellä kyllä paljoa Ranskan asioista uutisoida. Eihän mulla ole täällä edes radiota, eikä netissä jaksa kokoaikaa surffata joka asian perässä. Siispä telkkari oli vastaus siihenkin pulmaan: nyt tiedän, mitä musiikkia Ranska kuuntelee, mitä elokuvia täällä katsotaan, millaisia sarjoja teeveessä pyörii, kuka on kuka ja tehnyt mitä ja missä ja miksi… Ja mitä maailmanpolitiikassa tapahtuu, kuinka ilmaston lämpeneminen vaikuttaa eloomme ja oloomme, millaisia urheilutuloksia on viime aikoina tehty… Kivaa olla taas au courant!

Myös kielitaidon kannalta tuo vehje on hyvä investointi, sillä saahan sieltä imettyä hyviä sanontoja ja sopivia rakenteita omiin kielenkäyttötilanteisiinsa. Olipa ilo huomata, että sitä ymmärtää nykyään ihan kaiken. Viimeksi Ranskassa asuessani en vielä loppuaikoinakaan ymmärtänyt kaikkea mitä telkkarissa sanottiin, vaikka suullista ilmaisuani jo kehuttiinkin sujuvaksi ja “natiivimaiseksi”. Nyt on se suullinen puoli kovasti hakusessa, mutta kerkeääpä sekin tässä kevään mittaan hioutua.

Tänä aamuna oli kauhean herttaista katsoa piirrettyjä yöpaidassa sängyllä istuskellen, kahvikuppi kädessä ja kaukosäädin toisessa Pieniä iloja!

Huh huh! Hesarin uutisen mukaan Espanjassa ja Italiassa on satanut oikein reippaasti lunta, ja lämpömittari on näyttänyt miinusasteita. Jumankaut jos täälläkin rupeaa tulemaan räntää ja loskaa, niin minä en kyllä ala! Ihan tarpeeksi kylmä muutenkin. Öisin on täälläkin pieniä pakkasia, mutta päivisin nousee sentään muutamia asteita plussan puolelle. Ja tuuli on kauhia koko ajan.

Kevät, tule jo!

Se hurahti ohi yllättävän nopeasti. Viikonloppuisten hyvästelyjen jälkeen arki pyörähti taas käyntiin täydellä teholla. Olen ihan tietoisesti pitänyt itseni kiireisenä ja toteuttanut pieniä mielihalujani, jotta yleisfiilis pysyisi hyvänä. Ikävä valtaa mielen useasti päivän aikana, mutta sen kanssa pärjää kun on pakko.

Minä vihaan yksinäisyyttä! Vihaan vihaan vihaan!! Kaveriporukka hajosi, ja jääneet kaveritkin lähtivät käymään Lontoossa, heillä kun alkoi juuri kuukauden loma kieliopinnoistaan. Minä olen ihan ypö Villeltäkään ei heru sympatiaa, vaikka itsekin kärsii, ainakin jossakin määrin, ikävän ja yksinäisyyden tunteista. Onneksi on mm. “virtuaalikämppis” ynnä muut meseilijäystävät. Vaan niitäkään ei tietenkään näy juuri silloin kun eniten kaipaisi seuraa…

Vaan eipä auta (väkisinväännetyssä) itsesäälissä kieriskely, joten jätän sen sikseen ja palaan todellisuuteen. Kello on kymmenen ja meikätytön on painuttava pehkuihin, jotta jaksaa nousta aamulla kuudelta ylös mennäkseen kasiksi luennolle. Silloinhan on vielä pimeäkin?!

Täällä on muuten suoraan sanottuna ihan perkeleen kylmä. Niillä vaatteilla ja varusteilla, joilla pärjäsin Suomen talvessa, en meinaa pärjätä täällä etelässä. Maailma on menossa ihan kummalliseksi.

Uusi lukukausi alkoi minun osaltani tänään. Muuthan ovat aloittaneet jo viime maanantaina, jolloin itse vielä nautiskelin Suomen Turusta ja rakkaani seurasta. Olen saanut sumplittua itselleni ainakin vielä toistaiseksi hyvin kiinnostavia kursseja sekä mukavan, aamupainotteisen lukujärjestyksen tulevia lämpimiä kevätpäiviä silmälläpitäen. Niin, nythän on taas ihan peijakkaan kylmä
Tenttituloksetkin ovat tulleet. Pärjäsin juuri niin kuin oletinkin sillä panostuksella: toisesta 6/20 ja toisesta 10/20. Tuosta kympistä olen jopa yllättynyt, sillä sehän on ihan oikeasti suhteellisen hyvä numero, ottaen huomioon, etteivät paikallisetkaan saa tenteistä juuri 15:tä parempia - vain hikarimirjamit. Vieläkin pikkuisen paremmalta arvosanani rupesivat tuntumaan, kun sain tietää, että ystäväni Rob sai toisesta seiskan ja toisesta vitosen, vaikka kerroin hänelle tenttikysymykset etukäteen! Eläköön voittamisen aikaansaama tyydytys, hihii!

Yöpöydälläni komeilee kolme tänään lainaamaani kurssikirjaa: sosiaalipsykologiaa ja psykolingvistiikkaa. Jostakin syystä tuo psykopuoli on ruvennut kiinnostamaan entistäkin enemmän, vaikka jossain vaiheessa olin jo ihan tosissani pudottamassa sitä pois kelkasta. Ans kattoo ny.