Tarttis vissiin päivittää? Mutku ei ole mitään asiaa. Tässäpä kuitenkin valitettavan kohdalleen osuva luonnehdinta minusta. Minäminäminä 
OINAS
Olet uudisraivaajatyyppiä, mutta halveksit avoimesti muita ihmisiä.
Olet äkkipikainen, kärsimätön, väkivaltainen etkä välitä muiden neuvoista.
Koulussa Oinaat eivät opi lukemaan, koska eivät halua kuunnella muiden ohjeita.
Et ole erityisen mukava henkilö.
Oinas vammautuu yleensä päähän ja saa täten vitun tyylikkäitä arpia tauluunsa.
Oinas on vihamiehenä kiitollinen, koska hän äkkipikaisena hulluna tappaa uhrinsa välittömästi ja alkaa vasta tämän jälkeen kiduttaa ruumista.
Tämä kertonee riittävästi Oinaasta.
* Onnenkapine: Juoksuhauta
* Onnennumero: YKKÖNEN!
* Onnenväri: Veri
* Motto: “Ketkä vitun muut?”
* Auto: Formula 1
Vannoutuneena heppaihmisenä tykkään myös miehekkeeni kuvauksesta: “Jousimiesten kasvonpiirteet muistuttavat usein hämmästyttävästi hevosen piirteitä.
Yleensä Jousimiehet ovatkin hevosten reinkarnaatioita.”
* hirnhirn *
Ensimmäinen oman alan töistä saatu palkka paukahti tänään tilille, dumdidumdiduu! Ai miltäkö nyt tuntuu? No emmätiiä, the race was good but the road was slippery. Kaikki ne valvotut yöt, hampaidenkiristelyt ja kirosanat — ai noinko vähän sillä oli rahallista arvoa? Niin, työteho on avainsana. Jos 10 tunnin työhön menee 50 %:a pidempään, laskee tuntipalkka kaikesta huolimatta vähän köppäiseksi. Vaan kun parhaansa tekee, niin etenkin henkinen palkkio on antoisa: jokaisen yksityiskohdan selvittäminen on riemukas askel eteenpäin. Ja vaikka jokaisen valmiin työn jälkeen ammatillinen itsetunto kohoaa piirun verran ylemmäs, on myös ollut tervettä huomata, etten osaa vielä juurikaan mitään. Opittavaa on paljon, ja sekös motivoi jatkamaan eteenpäin. Suunta ainakin on selvillä 
Olen vähän pohtinut, josko ryhtyisin kirjoittelemaan “oman alan oivalluksia” ihan omaan kategoriaansa, mutta se kaiketi vaatii hiukan enemmän aikaa ja vaivaa verrattuna tämmöiseen tyhjänpäiväiseen diipadaapakirjoitteluun. Haluanko muuttaa blogin suuntaa asiallisemmaksi, vai pidättäytyisinkö peruslässytyksessä? Saappanähärä — laitetaan mietintämyssyyn. Ei mulla mitään asiaa kumminkaan ole 
Niin se pieni elämä sitten päättyi — pieni elämä pienissä kuorissa. Elämäniloa ja -halua olisi vielä ollut vaikka kuinka, mutta elimistö ei jaksanut enää toimia. Puolentoista vuoden ajan hän toi päivittäin iloa jokaiselle, joka hänet tapasi, eikä niin herttaisesta ja hyväntahtoisesta otuksesta kukaan voinut olla pitämättä. Vaan kaikelle on aikansa ja paikkansa; meistä jokainen on täällä vain käymässä.
Suuri suru.
Pitipä kokeilla. Olenko yllättynyt? No enpä ole, en.
Your Inner European is French! |
Smart and sophisticated.
You have the best of everything - at least, *you* think so. |
Nizza 22 C, Montpellier 26 C, Turku 28 C — hihii!
Ei mulla muuta.
Terveisin “Bikineissä parvekkeella surffaava”