Tinnu.net

Yhdessä asumisessa on yksi huono puoli: aina sairastetaan samat taudit. Taas Villen räkätauti tarttui minuunkin

Ostetaan viis metriä vastustuskykyä. Tai joku päivityspaketti uusimpia viiruksia ja pakteereja vastaan.

PS: Jos se lintuinfluenssa ihan tosisssaan muuttolintujen mukana meinaa Suomeen tulla, minulla se on ensimmäisenä. Tai ainakin heti seuraavana ukkokullan jälkeen. Entten tentten…

Kevään juoksukausi alkoi tänään! Ensimmäinen lenkki oli ihan tarkoituksella lyhyt ja hiiiidas. Kävelyvauhdilla etanoin menemään puolisen tuntia, alku- ja loppukävelyt lisäksi, ja pidin väkisin keskisykkeen noin 140:n tuntumassa. Nyt huomaa ihan konkreettisesti, että kunto on syksyn aikana laskenut kuin lemmun häntyläinen: syke nousee jo loivassa ylämäessä yli sadanviidenkympin, vaikka vauhti on kertakaikkiaan minimaalinen. Mutta aah! kun teki hyvää jolkotella! Kirsikaksi kakkuun järjestyi metsäntuoksuinen saunahetki.

Note to self: Jos lämpömittari näyttää nollaa, takin alle EI laiteta neulepuseroa. Pässi.

Jospa sitten jatkaisi tältä pohjalta kohti kevättä ja sytkyttelisi etanavauhtia ainakin seuraavat kymmenen lenkkiä ennen kuin alan edes haaveilla ensimmäisestäkään VK-lenkistä. Pari hölköttelyä viikkoon - luulisi aloituksen olevan kerrankin riittävän rauhallinen.

Infernaalisen tappotahtinen viikko takana; huh helpotusta, että se on nyt ohi. Pomon äkillinen sairasloma pisti kaikki suunnitelmat uusiksi, ja tärkeät koulutyöt jäivät valitettavasti muun touhun jalkoihin. Onneksi sentään saimme Venture Cupin kakkosvaiheen työn valmiiksi hyvissä ajoin, ja toinenkin ryhmätyö (se kamasutrajuttu) alkaa olla loppusuoralla. Ensi viikko on kolmannen periodin viimeinen varsinainen viikko, ja tenttiviikolla on suunnitelmissa ahkeroida 3-4 tenttiä. Mikä loma, kenellä?

Lukukauden alussa lupasin itselleni laadukasta vapaa-aikaa. Eipä ole näkynyt. Kuluneella hektisellä viikolla havahduin taas miettimään asiaa, ja lupasin ihan oikeasti itselleni laadukasta vapaa-aikaa alkaen NYTHETIPAIKALLA. Soitin oitis pari puhelua, merkkasin kalenteriin laadukkaita, mukavia menoja ja suunnittelin suovani, for Me, Myself and I, tunnin-pari ikiomaa aikaa päivittäin - tokikin mahdollisuuksien mukaan. Tänä keväänä en nimittäin aio sairastella enkä kiukutella stressin vuoksi, en aio dissata kavereita enkä valitella vapaa-ajan vähyyttä (mitä juuri nyt teen). Kyse on kumminkin valinnoista. Saa olla ahkera ja hoitaa velvollisuutensa kunnialla, mutta saa myöskin pitää kiinni oikeuksistaan ja olla suostumatta hullunmyllyyn. Tämän kun muistaisi aina kun kalenteri täyttyy uhkaavasti. Tiedän nimittäin toistelleeni tätä samaa mantraa täällä aiemminkin… Jospa kertaus kumminkin olisi opintojen äippä.

Kohtasin keskiviikkona ihanimman asiakkaan, mitä kuvitella saattaa. Tuo 75-vuotias rouva edusti juuri sellaista hurmaavaa elämänasennetta, mihin minäkin tällä steppailullani yritän pyrkiä. Silloin, kun ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa, hän hohkaa lämpöä ja hyvää mieltä ympärilleen.

Johan meinasi tulla orpo olo, kun oma avautumispaikkani oli pari päivää telakalla! Nyt voi taas jatkaa jauhamista, kiitos oman kotinörttini Enhän minä osaisi mitään näitä teknisiä juttuja tehdä itsekseni.

Meillä alkaisi tällä viikolla Open Source -ohjelmien lokalisointiin perehdyttävä kurssi. Harmittaa ihan vietävästi, kun en päällekkäisyyksien vuoksi pääse osallistumaan. Oman oppiaineen opetusohjelmaan kuuluva lokalisointikurssi on onneksi seuraavassa periodissa ja sopivaan aikaan, joten hiukan edes pääsen hajulle. Silti tämän spesiaalikurssin missaaminen kivistää kupolia. Kaikkea ei vaan voi saada.

Italian kirjallisen ilmaisun harjoituksesta tuli kakkonen. Tosi huono. Mutta totuuden nimessä, minähän olen sen kielen kanssa vielä tosi huono, aloittelija, verrattuna niihin muihin, joista suurin osa on asunut Italiassa ja sekä puhuu että kirjoittaa sujuvaa ja monipuolista kieltä. Silti tuommoiset rumat kakkoset harmittaa. Onneksi käännöksistä molempiin suuntiin tulee aina nelosia ja vitosia. Tosi yllättävää juu, kun kyse on perusopintojen ekoista kursseista, ja minä olen sentään tehnyt sitä jo monta vuotta!

Italian tuntien jälkeen on aina rentouttavaa mennä ranskankielisille luennoille. Kuin kotiin palaisi. Ei tarvitse millään tavalla pinnistellä ymmärtämisen kanssa tai jännittää, että jossekysyymultaniinmitämäosaisinsanoa.

PS: Naurattaa nuo allaolevat viikonloppuangstipostaukset

Mun elämäni on tylsää, vaikkei oikeasti olekaan: pidän elämästäni, viihdyn hyvin. Silti nyt on fiilis, että elämäni on puuduttavan samanlaista päivästä toiseen. Opintoja ja töitä lähinnä. Olen ihan samannäköinen, kuin mitä olen aina ollut. Käytän ihan samoja vaatteita, kuin olen käyttänyt jo lukiossa. Haaveilen aina vain asioista, joita olen liian saamaton toteuttamaan. Jottain tarttis tehrä.

Eilen olin hyvän ystävän kanssa pitkästä aikaa baarikierroksella. Lukiokaverillamme Pirkalla oli Turussa keikka, joten olimme lämpimästi kutsutut kuuntelemaan hyvää musiikkia ja vaihtamaan kuulumisia. Tarkoituksemme oli alunperin ihan vain kiertää baarista toiseen naukkailemassa tuopillisia, puolen yön aikaan parkkeerata itsemme musiikinkuunteluasemiin, keikan jälkeen jutustella tovin ja lähteä _ajoissa_ kotiin. Wanhukset kun eivät voi jaksaa, ja tämän päivän piti olla tehokas anivarhaisesta alkaen. Vaan kuinkas sitten kävikään! Musiikki oli kerrassaan llloistavaa elektroa, ja illan kuluessa seuralaiseni hörppivät miestä väkevämpää levy-yhtiön laskuun, minkä seuraukset nyt arvaa. Siispä kotiutumisaika oli joskus ennen viittä. Ja sentään ennen Turkkaria.

Olisi inhaa seurustella miehen kanssa, joka kulkisi säännöllisesti baareissa ja vähintään kerran viikossa lähtisi “poikien kanssa ulkoiluttamaan mäyräkoiraa”. Harrastuksia saa olla ja kavereita saa olla, omia menoja saa olla ja baarit ja juominen on ihan ookoo, mutta kyllä semmoinen yletön biletys kertoisi jo suuremmista ajatusmaailman eroista. Itse kun olen viimein moisen vaiheen yli päässyt, aloitinhan jo (liian) nuorena.

On tavattoman hienoa, että ihmiset toteuttavat haaveitaan. Kyseinen ystävämme oli jo lukiossa kova muusikko ja halusi tehdä siitä itselleen ammatin. Ja kas, nyt poika kiertää eri kokoonpanojen kanssa keikkailemassa ympäri Suomea ja piipahtaa Euroopassakin tasaisin väliajoin. Hän on löytänyt paikkansa, ja omien sanojensa mukaan vierelleen mahtavan mimmin. Noin sen kuuluu mennäkin.

Mun elämäni on siis hiukan … ei tylsää mutta puuduttavaa. Miksi en tee asioita, joita olen aina halunnut tehdä, ja jotka ovat ehdoton osa minua? Miksi kadotan itseni enkä kunniota omia tarpeitani? Ilmankos tuntuu, ettei kaikki ole niin kuin pitäisi, ja että puuduttaa. Kaikki on hyvin, mutta joku suunnanmuutos tai tyystin uusi juttu tekisi nyt eetvarttia.

Nämä blogitekstit nyt vasta puuduttavia ovatkin, hohhoijakkaa. Saman jauhamista päivästä toiseen. Booooring.