Kiireinen viikko. Piti olla loppuviikosta monta kokonaista päivää aikaa lukea tenttiin, mutta tietysti juuri tähän saumaan tuli paljon töitä. Joudun ottamaan tenttikirjan mukaan viikonloppulomalle - pakko lukea ja pakko päästä siitä tentistä läpi. Aihe on toki mielenkiintoinen, mutta tenttikirja on aina tenttikirja: sitä osaa vältellä.
Mukavaa tässä kiireessä on ollut se, että työnkuvani on taas hiukan laajentunut ja olen saanut uudenlaisia työtehtäviä. Näen taas ammatistani uusia puolia ja saan lisää kokemusta, jota voin hyödyntää omissa bisneksissäni. Muutoinkin on uusia kuvioita taas kehitteillä.
Muutaman tunnin päästä pääsen taas sen kivan auton rattiin: Rouheen Grand Viagran 
Ajellaan hakemaan äitikälle pienenpieni koiranpentu.
Kaksi päivää takana, vielä yksi jäljellä. Onneksi tulimme yöksi Turkuun - tarvitsin todellakin omaa aikaa ja rauhaa.
Työ vaatii äärimmäistä keskittymistä joka ikinen hetki. Ajan kulumista ei huomaa, mutta jokainen tauko on parasta mitä olen koskaan saanut, ja on työn ja tuskan takana pitää väkisin pintaan pyrkivät helpotuksen kyyneleet piilossa muiden katseilta. Kun on vaan niin katkipoikki. Viimeiset tunnit sinnitellään silkalla tahdonvoimalla, vaikka sekä fyysinen että psyykkinen väsymys saa pään pehmeäksi ja sanat sekaisin. Päivän jälkeen pää käy ylikierroksilla - uni ei tule, joka paikkaa särkee. Onneksi jooga on opettanut tyhjentämään mielen ajasta ja paikasta riippumatta.
“Hullu sä olet, jos suostut”, sanoivat ne, jotka tiesivät. En siltikään olisi uskonut joutuvani ponnistelemaan näin äärirajoilla. Ja jälleen kuvittelen, ettei riitä se, että tekee parhaansa. Osaisipa olla itselleen sen verran armollinen, ettei syyttäisi itseä epäonnistumisesta muiden kiitellessä.
Jos olisin tiennyt mihin ryhdyn, en olisi suostunut. Nyt kun tiedän, olen niin paljon viisaampi, että todennäköisesti otan haasteen vastaan toistekin. Kantapään kautta oppii erittäin tehokkaasti, mutta tavaksi en ota: not my cup of tea.
Hieno, avartava kokemus!
Maailmassa on niin paljon mahdollisuuksia, ettei ihminen meinaa nahoissaan pysyä! Kunpa osaisi hyödyntää kaikki hienot tilaisuudet ja loikkia niiden avulla taas aimo harppauksin eteenpäin 
Vauhdilla lähestyvä koitoskin alkaa tuntua ihan inhimilliseltä, kun tietää, että sen jälkeenkin on elämää. Jos tuo jostakin syystä menisi pieleen, siihen(kään) ei maailma kaadu. Eikä se sitä paitsi mene pieleen. Kyllä ammattilainen hoitaa homman kotiin!
Eilinen joogaharjoitus oli parempi kuin aikoihin. Intensiivinen hengitys, joustava ja kestävä keho sekä keskittynyt ja rauhallinen mieli, harjoituksen päätteeksi lämmin mukillinen vihreää teetä - zennnnnn… Lauantaina siirryn askeleen eteenpäin silläkin saralla, jännää!
Kissat muuttivat taas minun luokseni ja ovat heti kuin kotonaan. Pienet pörröiset tuovat elämää ja saavat hymyilemään
Ystävät ovat päivittäin tuoneet elämääni lisäarvoa vain olemalla olemassa. Ihania ihmisiä, spontaaneja höyrypäitä, älykkäitä, itsenäisiä, kilttejä, jääräpäisiä, ynnä muuta mukavaa. Osa on lähellä, osa kauempana, jokainen lämmöllä mielessä.
Pakkanenkin on yhdentekevää.
Oma sekundalämpömittarini näyttää 17 pakkasastetta, Dashboardin AccuWeather.com väittää kylmyyden lähentelevän -27 astetta. Mikä on totuus? Ilmatieteenlaitoksella tiedetään jälkimmäisen olevan lähempänä totuutta: klo 8 Turun lentoasemalla on mitattu -27,3 celsiusta. Fak.
Vielä eilen töistä päästyäni sadattelin pysyväni tiiviisti sisätiloissa, kunnes pakkanen lauhtuu, mutta sosiaalisen elämän tarve ja liikunnankaipuu kahden toimistokökötyspäivän jälkeen saattaa sittenkin koitua kohtalokseni. Sitä paitsi goomaajatkin ovat palanneet ja palan halusta kuulla mistä jäin paitsi.
Jospa hakisi vihdoin talvikamppeet varastosta eikä antaisi olosuhteiden estää mielihaluja, tämä kun ei taidakaan ihan heti loppua. Joskus on vain hyväksyttävä ja sopeuduttava.
Saisi tämä hiton talvi jo loppua, mur! Tällaisella pakkasella olisi kaikista viisainta pysyä hyvässä seurassa peiton alla, välillä hörppiä kuumaa, katsella leffoja, lukea kirjaa…
Odottaa kevättä.