Tinnu.net

…so I’ll get to see you soon!!!

Amerikanserkku tulee kesäksi takaisin Suomeen! Taisi tyttö rakastua poikaan, jonka tapasi vain viikko ennen lähtöään

Kyllä nyt kiukuttaa kahta kauhiammin!

Siitä on ehkä viikko, kun Fortumilta soittivat, että haluanko halvempaa sähköä ja vielä eko-versiona. Minähän siihen, että totta munassa, ekosähköä tänne. Lupasivat hoitaa kaikki käytännön asiat aiemman sähköntoimittajani kanssa, minun ei tarvinnut kuin sanoa “joo sopii”. Hyväntekijän sädekehä kiilteli entistä ehompana tämän kriinpiissille kuukausittain rahaa lahjoittavan kansalaisaktivistin pään päällä.

Ja sitten tämmöinen uutinen, MUR! Vieläköhän sen vaihdon voi perua? Minua ei kiinnosta tukea lisää ydinvoimaa havittelevaa firmaa, PRKL.

Kolmatta päivää kiristää. Huomenna pitäisi helpottaa. Akuuttiin hätään auttaa jooga ja juoksu, mutta niillä saavutettava mielenrauha rajoittuu muutamiin tunteihin, sitten taas räjähdysherkkyys kasvaa. Olisin varmaan ihan hermoraunio, jos en joogaisi. Taisinpa joskus ollakin.

Saako ihminen ostaa hervottoman kalliit bikinit, jos ne on oikeasti älyttömän hienot, ja jos ihminen on etsinyt uimiseenkin soveltuvaa rantavaatetusta jo vuosikausia, muttei ole löytänyt mieleistään? Etenkin, kun tämän aamun lehdessä luki, että ko. erikoisliikkeen kaikista tuotteista saa kolmen päivän ajan 25 % alennusta - eikö se ole selvä merkki, että sinne on mentävä?

Jos kävisin ihan vain vilkaisemassa, kun kumminkin lähden tästä kaupungille lounastreffeille… Ei ne kumminkaan näytä päällä niin hyvältä kuin näyteikkunassa. Ainakaan nyt kuunvaihteessa, kun muutenkin turvottaa ja peilikuva näyttää karsealta. Mutta jos ihan vähän vaan?

Joku pässinpää natiivi oli tehnyt työnsä päin persettä. Sen piti olla valmista kamaa, minun hommaani oli vain katsoa se läpi, jotta sen voisi toimittaa asiakkaalle. Juosten kustu on kintuille kustu. Mikä ihme siinä on, että itseään ammattilaisina pitävät ihmiset tekevät paskaa jälkeä? Miten ihmeessä pitää pokka?

Itselleni on itsestäänselvyys, että työni on moitteetonta. Oli kiire tai ei, tehtävään luonnollisesti paneudutaan sen vaatimalla intensiteetillä, ja jos kerta kaikkiaan ei kerkeä kuin sutaista, yritetään edes se vähä tehdä ilman räikeitä huolimattomuusvirheitä. On tietysti eri asia, jos ei osaa, mutta tällä kertaa ei totisesti ollut siitä kyse. Kaikkien työmoraali ei vissiin ole samaa luokkaa. No, onnekseni laatu on melko hyvä kilpailuvaltti.

Niinpä menin työpäivän päätteeksi ostamaan itselleni uuden puhelimen.

Ja tänään shoppailemaan. Kun kerta paistoi aurinko ja oli lämmin, +15 C

Ihanan hetkittäisiä nuo ahistukset - eipä ole enää mikään Liekö piristäjänä auringonpaiste vai keskustelut mukavan ihmisen kanssa, tai kenties asioiden järjestyminen kuin itsestään. Taas. Eikä ollenkaan haittaa, että töihin on tullut söötti poika, saati se, että työrintamalla näyttää yhtäkkiä kaikinpuolin selkeältä. Kouluhommat nyt vähän kusee vinoon, mutta kyl se siitä; kaikkeahan ei tarvitse rohmuta kerralla (note to self, again). Sitä paitsi tentistä tuli nelonen, joten tyytyväinen saa olla.

Melkein jo varasin lennot, mutta viime hetkellä tajusin, etten ehkä VOI pitää huhtikuussa kahden viikon lomaa. Josko toukokuussa voisi palkita itsensä pienellä pyrähdyksellä Riikaan ystävän luo. Rahaa ei ole, mutta onneksi on keinot moisen pakkopullan hankintaan. Laskuttaminen on kivaa!

Extemporé illanvietto kahden ystävän kanssa teki hyvää. Noiden kanssa jutut menevät usein K18-puolelle:
Sinkku: “Hitto kun panettaa!”
Parisuhteilija: “Joo, hitto kun on posket kipeet…”