Ei ole mitään järkeä yrittää suojella itseään elämältä, sillä kipiää täs tuloo kumminkin - ja senhän nyt kestää koska vaan. Aivan turha toppuutella ja kieltää kivun pelossa itseään elämästä, nauttimasta hetkestä.
Kantapään kautta taas. Tietenkin. Oivallukset sen sijaan ovat orgastisia. Onneksi virheitään ei tarvitse toistaa, mutta ymmärrettävästi pienen elukan käpy jäätyy silti.
Une belle histoire qui passe
on la prend comme elle vient
Patrick Bruel: Elle Voulait Tout
- Eikös sulla pitänyt olla tänään vapaailta?
- Njoo, onkin, kunhan tässä huvikseni…
Tuo oli torstaina ja nyt on lauantai-ilta. Olen kotiseudulla koiranhoitajana, istun peeseenrutkun kanssa sohvalla ja “ihan vähän vaan” näpyttelen töitä. Mutta eihän se VOI olla paha asia, jos siitä kerta tykkää ja täysin vapaaehtoisesti tekee? Eipähän ole ensi viikolla niin paljon hommaa, joten voin ehkä viettää enemmän aikaa ystävien kanssa tai säätää tehokkaammin gradujuttuja. Tai ainakin toistella vähemmän mantraa “pitäispitäispitäis emmävoikummunpitäis” ja välttää sinkoilemasta sokkona paikasta toiseen tarttumatta toimeen kun pitäis niin kaikkea muttei kerkiä.
Millähän tuon sikeitä vetävän koiran saisi houkuteltua ylös, ulos ja iltapisulle?
Hieno päivä. Runsasta aggrea. Gradukirjallisuutta. Työtarjoukselle ei. Elämäni mahtavin lenkki.
Se oli ihan mie-le-tön-tä! Ensi askeleista alkaen tuntui kuin olisin lentänyt! Kintut rullasivat alla ja minä istuskelin jalkojeni päällä, hengittelin rauhallisesti ja kiristin tahtia. En ole aikoihin juossut noin kovaa! Ja taas oli pakko juosta pidempään kuin oli tarkoitus - sitä ei HALUA lopettaa, siitä tunteesta EI TAHDO päästää irti. Silloin tuntee olevansa maailman laella ja päihittävänsä minkä tahansa eteen tulevan esteen. “Mikään ei estä tekemästä mitä haluan. Juuri nyt olen äärimmäisen onnellinen, elämässäni on kaikki niin hyvin kuin ikinä voi olla. Jos lenkki päättyy sydänkohtaukseen, kuolen kaikin puolin onnellisena.”
Otin loppuun vielä pari vetoa täysillä, mikä tuntui vain ja ainoastaan ennenkokemattoman hyvältä. Leveä hymy säteili naamalla koko lenkin ajan.
Ehkäpä tarvitsin tätä juuri tässä kohdassa. Ainakin tiedän taas paremmin.
Uskomaton viikko - tai oikeastaan kuukausi - enkä tiedä itkisikö vai nauraisiko 
Kaveri sai ensin kuulla erään arvostetun ammattikunnan edustajalta erittäin asiaankuulumattomassa yhteydessä olevansa lähinnä yhteiskuntakelvoton läski, joka ei saa poikaystävää, koska on yhteiskuntakelvoton läski, ja jonka (tässä kuussa selvinpäin baarissa saatu) luunmurtuma ei parane jo mainittujen syiden vuoksi. Kenelle tulisi tuollaisesta hyvä mieli, käsi ylös?
Aiemmin tässä kuussa toiselle kaverille sattunut selkkaus onkin värikkäin sanankääntein ruodittu jo aikaisemmin, joten ei siitä enempää, kiukuttaa edelleen.
Sitten minä käyn surkuhupaisan keskustelun messengerissä. Tuli taas olo, että se tsykolookin pari vuotta sitten ehdottama pitkäaikainen tsykoterapia olisi ehkä sittenkin ollut hyvä idea, ts. sain suunnilleen (ja _hiukan_ ylilyöden tässä toistettuna) kuulla olevani elämän hajottama keskeneräinen nulikka, jonka tarttisi kasata itsensä ennen kuin yrittääkään jatkaa elämäänsä. No hitto niin olenkin, mutta tartteeko jonkun tulla parin viikon tuntemisen jälkeen pläjäyttämään se päin tietokoneen näyttöä? Ärsyttää myöntää toisen olevan oikeassa.
No, pääsenpähän viimein jäseneksi erääseen arvostettuun kerhoon. Ne ei VOI hylätä mun hakemusta enää!
Syyskuu jää kyllä muistojen sopukoihin todella huvittavan epätodellisena jaksona, jolloin kaikille sattui kaikkea kummallista. Onneksi ensi viikolla on uusi kuukausi. Samoin olen sanonut joka kuun lopussa heinäkuusta alkaen. Kuttu tätä elämää. Melko kivaa son silti.
Mä vähän luulen, että tuo 1,5 vuotta roikkunut koulutyö on nyt valmis. Tai ainakaan en jaksa sitä säätää enää yhtään, vaikka se tuntuu edelleen tosi keskeneräiseltä. Hiton perfektionisti.
Helpotuksesta uskallan tosin huokaista vasta, kun kurssista on suoritusmerkintä rekisterissä. Pliis, älä tule bumerangina takaisin!
Mutta mukavaa kirjoittaa ranskaa pitkästä aikaa. Ei se nyt niin vaikeaa ollutkaan kuin muistelin.
Powered by WordPress