Vihdoinkin likalla on langaton netti kotona! Hain Varimportista möltin, iskin piuhat kiinni ja möltin seinään - voilà. Verkon luominen ja salaaminen hoitui lähes itsestään, ja kaikki muu toimi heti kuin unelma, mutta tulostin ei tahtonut suopua langattomuuteen. Sekös kiristää ihmistä, joka on mäkkitouhujen kanssa tottunut, että asiat tapahtuvat hetinyt eikä erinnäisten kiemurtelujen jälkeen. Niinpä tuuppasin korkkarit jalkaan ja kopistelin Cindylle hermoja lepuuttamaan.
Muutaman mutkan, kamun kanssa korkatun kuoharin ja viisujen jälkeen hoipertelin kotiin aamun jo valjetessa. Hassua mennä nukkumaan valoisalla, mutta eikö tähän yöttömyyteen taas totu.
Kesä!
Juoksin. Tavoite - lähtöviivan ja maaliviivan ylitys - täyttyi. Vau.
Puolimaratoonari uhkuu intoa ja energiaa! Nyt on maltettava toipua flunssasta rauhassa, ensi viikolla saa vetää lenkkarit jalkaan ja painua baanalle. Tervehtymistä odotellessa selaan jo uusia kisoja, jotta pääsen ennätysjahtiin, ja suunnittelen uutta harjoitusohjelmaa. Uskon itseeni ja kykyyni saavuttaa asioita, päästä tavoitteisiin. Tämä oli selvästi näytönpaikka monella tapaa.
Nyt en haluaisi muuta kuin opiskella lisää juoksua, kerryttää kilometrejä ja kuluttaa tossunpohjia. Mutta gradu odottaa tekijäänsä, työprojekteja on taas riittämiin ja elämä auki!
Taas jaaritusta juoksuasioista, mutta kun ne on jostain syystä nyt kovin paljon mielenpäällä.
Eilen juoksin viimeisen reippaamman lenkin ennen koitosta, tästä lähin enää hypähdellään keveästi kuin keijukainen ja palautellaan. Woiweljet kun meni mahtavasti! Tarkoitus oli juosta tunti vauhtileikitellen, ja tossun noustessa yllättävän keveästi jouduin (lue: sain!) kahteen kertaan pidentää alunperin aiottua reittiä, jotten olisi kotinurkilla liian aikaisin. Virne naamalla ja lenkkarit viuhuten tämä liitokavio paineli showravia pitkin tienposkia 
Tällaisten lenkkien takia minä juoksen; kun kerran saavuttaa euforian, haluaa lisää, senkin uhalla, että väliin mahtuu myös niitä tuskientaipaleita ja mitäänsanomattomia tulipahan käytyä -lenkkejä.
Kotiin päästyäni huomasin, että olin kiskaissut jalkaan vanhat lenkkarit, joiden piti olla niin loppuun kulutetut, että niillä hajoaa kintut välittömästi. Pitääkö mun sittenkin ottaa vanhat mukaan matkalle, jos niillä kerta juoksee noin hienosti?! Penikatkaan eivät suuttuneet, vaikken edes kylmännyt jalkoja illalla.
Nyt tarttee malttaa lepäillä runsaasti ja yrittää siirtää päivärytmiä aamupainotteisemmaksi. Kun se juoksu on tosiaan puolikympiltä, jolloin meikätyttö tavallisesti vasta hörppii aamukahvejaan. Samoin loput harjoitukset siirtyvät aamuihin, jotta on sitten edes jonkin verran tuntumaa aamupalan ja lenkin ajoituksesta. Juoksukamppeet on valkattu, tukka pitää vielä värjätä, jotta reitin varrella otettavat kuvat ovat edustavia 
Jos juoksu ei kulje niin onpahan ainakin varusteet kunnossa, ostin nimittäin juuri kuudenkympin urheilurintsikat ja parin teknisiä juoksusukkia.
Ei kuulkaa gradu jaksa paljon nyt innostaa, vaikka menossa on mielenkiintoinen analysointivaihe ja olen alkuviikoksi mennyt typeryyttäni lupaamaan toimeksiantajalle kirjallista matskua tuloksista. Viimetippaa odotellessa — se on mahtava motivaattori!
Ahihihi, nythämmää sen kekkasin! Sovellan graduguru Juha T. Hakalan oppeja myös juoksuun ja käännän asennoitumiseni ylösalaisin.
Herra Hakalahan opastaa meitä graduilijoita laskemaan suoritustasoa ja kirjoittamaan mahdollisimman huonon gradun. Kun rima on asetettu niin alas kuin suinkin ja se pyritään ylittämään rimaa hipoen, on asenne suurin piirtein oikea ja turhan stressauksen määrä vähintäänkin puolittunut. Ja kas, voipi olla, että putken päästä pursuaa ulos pelkkää priimaa!
Puolimaratonia saa juosta maksimissaan kolme tuntia. Mitäpä jos päättäisinkin juosta sen mahdollisimman lähelle tuota kolmea tuntia enkä yritäkään neitsytmatkallani tavoitella aikaa (siis kovaa aikaa)? Kerta kaikkiaan kellon kanssa katsoisin, koska kunkin etapin saa aikaisintaan saavuttaa, jotta voisin nautiskella hitaan juoksun riemusta mahdollisimman pitkään. Herranen aika, milloin sitä muka kotioloissa voi juosta pitkän lenkin juomahuollon pelatessa ja yleisön kannustaessa (ja lenkin päälle saa vielä mitalin ja sen huurteisen Cesun!)
Sitä paitsi seuraavissa kisoissa on helpompi juosta uusi ennätys, kun pohja-aika ei ole järin hääppöinen, ja jälleen on voittajafiilis taattu!
(Joo ja seuraavasta gradusta voi sitten tehdä paremman, hahaha!)
Kisainto alkaa kasvaa, vaikka vielä pari päivää sitten olin kauhusta kankeana ja päässä takoi ajatus enjuokse enjuokse enjuokse. Eilen tuli kisajärjestäjältä infomeili, ja tunsin jo vatsanpohjassa sen tapahtumapaikalla vallitsevan innostuksen- ja jännityksensekaisen tunnelman. Vielä kun meilin alareunassa oli muistutus, että jokainen läpijuossut saa mitalin, vakuutuin, että tulen asettumaan lähtöviivalle ja ainakin yrittämään. Sitä paitsi kyllä kuka tahansa nyt yhden 21 kilsaa juoksaisee, vaikka vain vittuillakseen. Etenkin, jos sattuu olemaan jästipäinen pohojalaanen.
Ajattelen myös jo juoksun jälkeistä aikaa; jatkanko nousujohteista juoksutreeniä vai jättäydynkö taas fiilisjuoksijaksi. Välillä olen ollut rehellisesti sanottuna melko kyllääntynyt yhteen ja samaan laukkaamiseen mutta lenkillä on silti aina ollut kivaa. Kaipaan totisesti jo monipuolisempaa liikuntaa - salia ja joogaa ja kävelyä ja rullaluistelua ja ratsastusta ja pyöräilyä - mutta toisaalta himoitsen jo uusiin juoksukisoihin parantamaan tulosta. Hullu.
Ympäristö onneksi kannustaa ja uskoo minuun, ja keskustelufoorumeilta saa sekä suhteellisuudentajua että tsemppiä. Vielä kun oma usko pysyisi tasaisen vahvana eikä heittelehtisi kuin kaarnalaiva keväisessä kuraojassa. Itseäni vastaanhan minä kilpailen, en niitä yli 2 800 muuta. Oman pääni tässä yritän voittaa - kroppa kyllä kestää. Jos lasken rimaa ja asennoidun touhuun pitkänä lenkkinä sekä lupaan itselleni saada käyttää retkeen tarvittaessa vaikka koko kolme tuntia, luulisi riman olevan ylitettävissä. Luulisi.
10 days, 19 hours, 11 minutes 36 seconds.